Synopsis:
EN:

”“Franz Kafka meets Serial Mom meets Edward Scissorhands somewhere on the edge of whatever alternative universe The Lobster was set”” could be one clumsy way to describe Greener Grass, a frequently funny black comedy feature debut from the writing-directing team of Jocelyn DeBoer and Dawn Luebbe, both Upright Citizens Brigade alumni.
–Leslie Felperin, Hollywood Reporter

Greener Grass is the kind of comedy that begins with one suburban mother cheerfully handing over her newborn baby to another mom, to keep, on the sidelines of a kids soccer match. And it only gets more surreal from there. In other words, it’s not quite like any, or at least very many, other comedies you’ve seen before.
–Geoff Berkshire, Los Angeles Times

FIN:

Pastellinvärisessä hyvinvoivien lähiössä paistaa aina aurinko, nurmikko on leikattu standardien mukaisesti ja valkoiset ydinperheet viettävät ikuista lauantaita yhdessä. Vaikutelma on kuin astuisi ostoskanavan mainokseen: kaikki on niin överin kliinistä, että alkaa ihan iljettää. Vikoja ei suvaita, kaikkien paikallisten kotirouvien hymyt on suoristettu hammasraudoilla. Pakkomielteisessä ympäröivän maailman hyväksynnän haussa arkijärki alkaa kadota syviin syövereihin ja metalliset kestohymyt alkavat väristä. Naiset alkavat sekoittaa keskenään miehensä, lapsensa ja lemmikkinsä. Lasten jalkapalloharrastuskin käy astetta raaemmaksi, kun omaan asemaan turhautuminen alkaa paistaa läpi. Jocelyn DeBoerin ja Dawn Lubben kitsch-komedia ei selittele turhia tai yritä miellyttää suuria yleisöjä, mutta siinä on selvää kulttiainesta. Vaikkapa John Watersin, Alan Ballin ja Täydelliset naiset -sarjan saippuaoopperamaisen tekohymyhuumorin ystäville kyseessä on herkkupala. Keskiluokkaisten naisten kivikautisille rooleille ja tapakulttuurille lällätys virittää kierroksia ja äityy alati häiritsevämmäksi. Varoituksen sana: perhepainajaisen inhottavuus menee lopussa myös ihon alle.
–Paavo Ihalainen