Synopsis:
EN:

Finnish filmmaker Lotta Petronella brings her fine art training to bear in her third documentary feature that plays out like a haunting thriller making affective use of hyper vibrant visuals and indie composer Lau Nau’s eerie soundscape to tell the story of the island’s troubled past. Arriving there in the depths of winter like some ancient mariner over the icebound sea to the south of Finland she soon discovers that the former asylum is a place with vast archives that reveal a repressed and terrifying history that emanates from letters written but never sent by the women who suffered and died there. Själö – Island of Souls is a restrained but profound study in memory and how history is created and shaped both by those that lived through it and their descendants. Some memories are over-glorified while others are buried and erased from the history books simply because of the nature of their existence. And this is particularly relevant in this island with its strange and disturbing past.
–Meredith Taylor, Filmuforia

FIN:

Saaristomerellä sijaitsevalla Seilin saarella on historia, joka kiehtoo ja kylmää. Lotta Petronellan vahvatunnelmainen dokumentti kuljettaa luonnonkauniin saaren poluille ja sairaalarakennusten hiljenneille käytäville. Kuningas Kustaa II Adolf perusti Seilille leprasairaalan vuonna 1619. Spitaalisairautta pidettiin Jumalan rangaistuksena syntisestä elämästä, ja siksi eristäminen oli suotavaa. Saarelle lähetettiin myös mielisairaita. Vuodesta 1889 vuoteen 1962 Seili toimi naisten mielisairaalana. Sairaalaan sijoitettiin myös lapsia ja naisia, joilla ei ollut muuta paikkaa yhteiskunnassa. Vielä 1980-luvulla ehdotettiin, että saarelle eristettäisiin hiv-potilaita. Tänään Seilillä tehdään Saaristomeren tutkimusta. Dokumentti seuraa nuoria biologeja, joiden tutkimuskohteita ovat meri, saaren luonnon monimuotoisuus sekä puutiaiset. Riitinomaiset mittausrutiinit muistuttavat sairaala-aikojen kurinalaisuudesta. Petronella avaa tilan, muistin ja historiankirjoituksen yhteyksiä, ja löytää saaren historiaan myös henkilökohtaisia kytköksiä. Lukunäytteet potilaiden kirjeistä saavat kaikupohjaa ohjaajan omasta tarinasta. Lau Naun virittynyt äänimaailma tukee Kerttu Hakkaraisen jäntevää kameratyötä.  
–Niina Holm