Synopsis:
EN:

Days after his birth, Muzamil’s mother, Sakina (Islam Mubarak), takes the boy to a blessing ceremony where it is prophesied that Muzamil will pass away upon turning 20. With his future written off, Muzamil is kept out of school and as a child becomes a pariah in his local community, cruelly mocked by other kids as ““the son of death.”” His father, Alnoor (Talal Afifi), leaves the village to find employment abroad. Muzamil begins studying the Quran and takes a job delivering groceries, which brings him into contact with Sulaiman (Mahmoud Elsaraj), a well travelled elderly man who has recently returned to the village. Sulaiman’s travels have broadened his horizons, making him the one person in the village who possesses an outright disbelief of Muzamil’s predetermined fate. There’s something of the Cinema Paradiso in the relationship that subsequently develops between Muzamil and Sulaiman. The old man has brought back with him a projector and reels of film containing old movies and footage of Sudan in more prosperous times. The movies open Muzamil’s eyes to a world beyond the boundaries of his village, where anything seems possible, and his loins are stirred by the sight of actress Hind Rostom, Egypt’s answer to Rita Hayworth.
–Erich Hillis, The Movie Waffler

FIN:

Kun Muzamil on lapsi, pyhä mies ennustaa hänen kuolevan 20-vuotiaana. Muzamilin isä matkustaa pois välttyäkseen kiintymykseltä ja surulta. Hänen äitinsä alkaa pukeutua mustaan ja pitää pojan erillään muista lapsista. Muzamilista kasvaa totinen ja tottelevainen nuorukainen. Kaikkien aikojen kahdeksas Sudanissa tehty pitkä draamaelokuva kuvaa pyristelyä auktoriteettien lateleman kohtalon ja vapauden välissä. Nuorukaisen kotikylään asettuu mies, joka on kiertänyt maailmalla kameran kanssa ja näyttää kuvia erilaisesta elämästä. Hänen näkökulmansa tarjoaa joustoa sääntöihin, joiden mukaan Muzamil (Mustafa Shehata) on elänyt. Amjad Abu Alalan ohjaama You Will Die at Twenty on nähty vertauskuvallisena kertomuksena koko maan tilanteesta: kansalaiset tyytyivät omavaltaisen presidentti Omar al-Bashirin lakiin 30 vuotta, kunnes viime vuonna hänet syöstiin vallasta. Aktivisti-kirjailija Hammour Ziadan tarinaan pohjaava teos onkin omistettu Sudanin vallankumouksen uhreille. Samalla draama on merkki maan elokuvatuotannon elpymisestä. Muzamilin kohdalla mullistukset tapahtuvat hiljaisuudessa ja saavat runollisen muodon. Faabelia muistuttava draama palkittiin Venetsian elokuvajuhlilla vuoden parhaana esikoisena.
–Kaisu Tervonen